Sähkön siirtohinnat 2026 — missä maksat eniten ja miksi erot ovat valtavia?

Sähkölaskusi koostuu kolmesta osasta: itse sähköenergiasta, siirrosta ja veroista. Energian voit kilpailuttaa, mutta sähkön siirtoa et — jokainen suomalainen on sidottu alueensa jakeluverkkoyhtiöön. Ja juuri siirtomaksuissa piilee yksi Suomen sähkömarkkinoiden suurimmista epäkohdista: lähes kymmenkertainen hintaero halvimman ja kalleimman yhtiön välillä. Toukokuussa 2026 tilanne kärjistyi entisestään, kun Itä-Suomen verkkoyhtiöt varoittivat jopa 50 prosentin korotuksista.

Siirtomaksu — noin 30 % sähkölaskustasi

Tyypillisesti sähkön siirtomaksu muodostaa noin 30 prosenttia kotitalouden sähkölaskusta. Se koostuu kahdesta osasta:

• Perusmaksu: Kiinteä kuukausimaksu, joka ei riipu kulutuksesta. Kattaa verkon ylläpidon ja investoinnit.
• Energiamaksu: Kilowattituntiperusteinen maksu, joka kasvaa kulutuksen mukaan.

Vuodesta 2029 alkaen mukaan tulee kolmas komponentti: tehomaksu, joka perustuu kulutuksen hetkelliseen huipputehoon. Energiaviraston määräyksen mukaan kotitalouksien tehomaksun kynnysarvo on 8 kilowattia.

Valtavat alueelliset erot

Suomessa toimii 77 jakeluverkkoyhtiötä, ja niiden hinnoittelu vaihtelee dramaattisesti. Suomen Omakotiliiton helmikuussa 2026 julkaiseman vertailun mukaan:

Perusmaksut

• Halvin: Keravan Energia — 4,70 €/kk
• Kallein: Järvi-Suomen Energia — 40,66 €/kk
• Keskiarvo: 16,44 €/kk

Ero halvimman ja kalleimman välillä on 35,96 euroa kuukaudessa — eli yli 430 euroa vuodessa pelkästään perusmaksussa. Muita kalliita yhtiöitä ovat Kajave (39,50 €/kk), Kuoreveden Sähkö (39,48 €/kk) ja Parikkalan Valo (36,00 €/kk). Edullisimpia ovat puolestaan Tampereen Energia (4,77 €/kk) ja Helen Sähköverkko (5,51 €/kk).

Energiamaksut

• Halvin: Rovakaira — 1,69 snt/kWh
• Kallein: Enontekiön Sähkö — 6,75 snt/kWh
• Keskiarvo: 4,18 snt/kWh

Omakotitaloasukkaalle, joka kuluttaa 15 000 kWh vuodessa, energiamaksun ero halvimman ja kalleimman välillä on yli 750 euroa vuodessa. Kun lisätään perusmaksun ero, kokonaishintaero voi olla yli 1 200 euroa vuodessa — pelkästään siirtomaksussa.

Miksi erot ovat niin suuria?

Siirtohintojen valtavat erot selittyvät pääosin kolmella tekijällä:

1. Verkon pituus suhteessa asiakasmäärään

Kaupungissa yksi kilometri kaapelia palvelee tuhansia asiakkaita. Harvaan asutulla alueella sama kilometri voi palvella vain yhtä tai kahta taloutta. Investointi- ja ylläpitokustannukset jaetaan asiakkaiden kesken, joten harvaan asutuilla alueilla yksittäisen asiakkaan osuus on väistämättä suurempi.

Tämä näkyy erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa: neljä itäsuomalaista verkkoyhtiötä (Järvi-Suomen Energia, Kymenlaakson Sähköverkko, PKS Sähkönsiirto ja Savon Voima Verkko) palvelevat noin kymmenesosaa Suomen asiakkaista, mutta hallinnoivat lähes neljäsosaa koko maan jakeluverkon pituudesta.

2. Säävarma verkko -investoinnit

Vuoden 2013 sähkömarkkinalaki asetti verkkoyhtiöille tiukat toimitusvarmuusvaatimukset: taajamissa sähkökatkos saa kestää enintään 6 tuntia ja haja-asutusalueilla enintään 36 tuntia. Takaraja on vuosi 2036.

Tämä on tarkoittanut massiivisia investointeja maakaapelointiin — ilmajohtojen korvaamista maanalaisilla kaapeleilla, jotka kestävät myrskyjä ja lumikuormia. Koko alan investoinnit toimitusvarmuuteen ovat noin 9,7 miljardia euroa siirtymäkaudella. Yksittäiset yhtiöt investoivat kymmeniä miljoonia vuodessa: esimerkiksi Järvi-Suomen Energia noin 40 miljoonaa euroa vuonna 2026.

Nämä investoinnit siirtyvät suoraan asiakkaiden siirtomaksuihin.

3. Verkon ikä ja kunto

Vanhat verkot vaativat enemmän huoltoa ja korvausinvestointeja. Kaupunkien verkot ovat usein uudempia ja tehokkaampia, kun taas maaseudun verkot voivat olla vuosikymmeniä vanhoja.

Itä-Suomessa uhkaa 50 prosentin korotus

Toukokuussa 2026 neljä itäsuomalaista verkkoyhtiötä — niin kutsuttu R4-allianssi — varoitti, että nykyisillä vaatimuksilla siirtohinnat uhkaavat nousta jopa 50 prosenttia heidän alueillaan. Yhtiöt investoivat yhteensä noin 150 miljoonaa euroa vuodessa verkkoihinsa, mutta se ei riitä.

R4-allianssi ehdottaa kahta merkittävää helpotusta:

• Takarajan siirto: Säävarman verkon vaatimuksen takaraja siirrettäisiin vuodesta 2036 vuoteen 2044
• Sallitun katkoajan pidennys: Haja-asutusalueiden sallittu enimmäiskatkoaika kasvatettaisiin 36 tunnista 72 tuntiin

Yhtiöiden mukaan nämä muutokset jakaisivat investoinnit tasaisemmin pidemmälle aikavälille ja estäisivät kohtuuttomia hinnankorotuksia. Ilman muutoksia itäsuomalaiset asiakkaat joutuisivat maksamaan jo ennestään Suomen korkeimpia siirtohintoja entistä enemmän.

Lähes puolet yhtiöistä nosti hintoja

Vuonna 2026 trendi on selvä: 38 yhtiötä 77:stä nosti yleissiirron hintaa edellisvuodesta. Vain kaksi yhtiötä — Imatran Seudun Sähkönsiirto ja Kuopion Sähköverkko — laski hintojaan.

Energiavirasto rajoittaa hinnankorotuksia: verkkoyhtiö saa nostaa hintojaan enintään 8 prosenttia 12 kuukauden aikana. Tämä suojaa kuluttajia äkillisiltä hyppäyksiltä, mutta ei estä vähittäistä nousua vuosi toisensa jälkeen.

Hinnoittelu yhtenäistyy vuoteen 2029 mennessä

Energiavirasto antoi helmikuussa 2026 määräyksen, joka yhtenäistää siirtohinnoittelun rakenteen koko Suomessa viimeistään 1.1.2029. Keskeiset muutokset:

• Kolme komponenttia: Perusmaksu, energiamaksu ja tehomaksu muodostavat uuden rakenteen
• Yhtenäiset aika-alueet: Energiamaksun ja tehomaksun aikajaottelut standardoidaan valtakunnallisesti
• Tehomaksu valinnainen: Kuluttaja voi valita myös tuotteen ilman tehokomponenttia
• Vertailtavuus paranee: Kun rakenne on sama, verkkoyhtiöiden hintoja voi vertailla helpommin

Tärkeä tarkennus: uudistus ei nosta eikä laske siirtomaksujen kokonaistasoa. Kyse on rakenteen yhtenäistämisestä, ei hintatason muutoksesta. Energiavirasto valvoo edelleen yhtiöiden sallittua tuottoa erikseen.

Mitä kuluttaja voi tehdä?

Siirtomaksuun et voi vaikuttaa vaihtamalla yhtiötä — se on alueellinen monopoli. Mutta voit vähentää sen vaikutusta sähkölaskuusi:

• Pienennä pääsulaketta: Jos sulakekoko on ylimitoitettu (esim. 3×25 A mutta 3×16 A riittäisi), pienentäminen voi säästää 50–150 euroa vuodessa perusmaksussa. Pyydä sähköasentajaa arvioimaan tarpeesi.
• Aurinkopaneelit: Itse tuotetusta ja käytetystä aurinkosähköstä ei makseta siirtomaksua. Omakotitalon 6 kWp:n järjestelmä voi vähentää siirtomaksua 100–200 euroa vuodessa.
• Kulutuksen tasaaminen: Tulevan tehomaksun myötä kulutuspiikkien välttäminen kannattaa entistä enemmän. Ajasta sähköauton lataus, lämminvesivaraaja ja sauna eri ajankohtiin.
• Kilpailuta energiaosuus: Vaikka siirtoa ei voi kilpailuttaa, energiaosan kilpailuttamisella voi säästää satoja euroja vuodessa.

Miltä tulevaisuus näyttää?

Sähkön siirtohintojen kehitys riippuu kahdesta vastakkaisesta voimasta:

• Nousupaineet: Säävarma verkko -investoinnit jatkuvat vuoteen 2036 (tai mahdollisesti 2044) asti. Sähköistyminen (sähköautot, lämpöpumput, datakeskukset) vaatii verkon vahvistamista. Fingrid nostaa kantaverkkomaksuja, mikä heijastuu jakeluyhtiöiden hintoihin.
• Helpottavat tekijät: Säävarma-investointien huippu on jo osittain ohitettu. Energiaviraston valvonta rajoittaa korotuksia. Hajautettu energiantuotanto (aurinkopaneelit, kotiakut) vähentää verkon kuormitusta.

Realistisesti siirtohinnat nousevat maltillisesti lähivuosina — mutta alueelliset erot voivat jopa kasvaa, ellei sääntely muutu.

Sähkön siirtomaksuissa on lähes kymmenkertaisia eroja suomalaisten verkkoyhtiöiden välillä. Itä-Suomessa hinnat uhkaavat nousta jopa 50 prosenttia säävarman verkon vaatimusten vuoksi. Kuluttaja ei voi vaihtaa verkkoyhtiötä, mutta aurinkopaneeleilla, sulakekoon optimoinnilla ja kulutuksen tasaamisella voi pienentää siirtomaksun vaikutusta. Energiaviraston hinnoittelun yhtenäistäminen vuoteen 2029 mennessä parantaa ainakin vertailtavuutta.